Ruokaohjeita

Sivut

maanantai 5. maaliskuuta 2018

Pizzabileet jatkuvat


Nyt on kuulkaas saatu niin mahtavat makunautinnot, että pakkko tehdä vielä toinen postaus kotitekoisista pizzoista.  Oli onnen kantamoinen, että satuin lainaamaan kirjastosta Saku Tuomisen & kumppaneiden 'Pizze' kirjan. Innostustani lisäsi se, että edellisestä pitsapäivästä on huomaamattani kulunut runsaasti aikaa. Ja vielä kolmas innoitus syntyi 'Liemessä' blogin pizzapostauksesta. Nytpä otettiin vahinko takaisin ja syötiin kahtena päivänä peräjälkeen pizzaa. Eikä tökkinyt ollenkaan. Päinvastoin! 😋


Varsinainen innovaatio tämänpäiväisiin pizzoihin syntyi jo eilen, kun vahvojen makujen jälkeen olisi tehnyt mieli jotakin hiukan makeaa. Kokeiltuani kerran suklaapizzaa, jäi tunne, että sitä voisi leipoa uudelleen. Hieman erityyppistä kuitenkin, ei niin makeaa kuin edellisellä kerralla. Tänään jälkiruokapizza oli suorastaan taivaallista. Lempimaut samassa jälkkärissä, joten kuinka voisi olla pahaa. 


Pohjataikina oli tosiaan tekeytynyt entistä paremmaksi yön yli jääkaapissa oleilun ansiosta. Olen tehnyt varovasti arvioiden satoja pizzoja elämässäni, mutta tänään ylivoimaisesti rapeimmat pohjat. Helposti käsiteltävä taikina, tulikuuma pitsakivi ja uuni sekä kirjan hyvät ohjeet auttoivat tässä. Taikinassa käyttämäni jauhot eivät pettäneet. Seuraavalla kerralla laitan puolet molempia jauhoja. Nyt Durum-jauhoja oli 300 g ja härkäpapujauhoja 200 g. Toisaalta noilla määrillä oli täydellistä, mutta haluan lisätä erittäin terveellisten härkäpapujauhojen määrää entisestään.


Tulimme tänään golfharkoista kaupan kautta. Annoin talon Miehelle tehtäväksi koota kärryyn oman pizzansa lempitäytteet. Arvaatteko? Minä kyllä arvasin, että joko kinkkua tai pepperonia tai mahdollisesti molempia sieltä tulee. Oli Mies tehnyt kyllä hyvät valinnat. Punaleima-Emmentalia tomaattikastikkeen päälle, sitten pepperonia, fetakuutioita ja jalopenoviipaleita. Se oli siinä! Oli kuulema ihan täydellisen hyvää pizzaa. No miksi ei olisi ollut! Pohja oli paistunut tulikuuman kiven päällä rapeaksi ja täytteet grillivastuksen alla uskomattoman herkullisiksi. Reuna näytti toiselta puolelta hieman palaneelle, mutta eikö mitä. Oli kauttaaltaan rapeaa ja rouskuvaa.

Maistoin hieman talon Miehen pizzaa odotellessani omani valmistumista. Hyvä maku miehellä! 👌
Nyt sain tomaattikastikkeeseen kokonaisena säilöttyjä tomaatteja (Mutti) ja mausteeksi tuoretta oreganoa. Kirjan ohjeessa neuvotaan käyttämään tuoretta basilikaa. Se on ihan lempiyrttejäni, mutta pizzassa tykkään enemmän oreganosta. Tästä olemme talon Miehen kanssa samaa mieltä.


Olin avannut eilistä pizzaa varten purkillisen viipaloituja vesikastanjoita. Olipa hyvä, että en tunkenut liikaa täytteitä pizzaani eilen, joten nuo herkut jäivät tälle päivälle. Keksin maustaa ne rakastamallani sitruunaruohotahnalla. Oi oi, että niistä tuli ihanaa rouskuteltavaa omaan kasvispizzaani. Olen käyttänyt niitä vain kiinalaistyyppisessä wokissa, mutta nyt laitan toisenkin kerran pizzaan.  


Muiksi täytteiksi kaivelin jääkaapista eiliseltä jääneitä varhaissipulin varsia ja aina yhtä hyvälle suussani maistuvia aurinkokuivattuja tomaatteja. Ne sopivat hyvin pizzaan. Chilipalko meinasi mennä siemenineen ruokaani, mutta onneksi talon Mies nappasi yhden palan suuhunsa. Hetkisen kuluttua hän kaipaili kipeästi 'tulen sammuttajaa'. Raaputtelin kiireesti siemenet pois, koska en kestä läheskään niin tulista makua kuin hän. Onkohan muuten lukemani juttu totta? Chilien tulisuus ei tule siemenistä vaan pienestä varresta, jolla siemenet ovat kiinnittyneet itse chiliin. Pitänee joskus testata juurta (hih hih) jaksain. 


Laktoositon mozzarella oli ihana juustovalinta tähän kasvispizzaan. Emmentalia en kaivannut ollenkaan, koska juustopalani oli riittävän iso ja antoi yksinään hyvin juuston makua. No kyllä huokailin onnesta itsekin pizzani ääressä. Vesikastanjoiden rouske tuntui niin hyvälle ja maku oli sopivan lempeä. Talon Miehen mielestä liiankin lempeä. Oma pizza oli kuulema paljon parempaa kuin minun. No, niinhän pitikin olla. Eipä tullut kummallekaan lautaskateutta. 💏


Pohjan rapeus ja täytteiden herkullisuus menivät tänään nappiin kirjan opastamana. Pitsakivi on ollut yksi ruoanlaiton 'helmiostoksiamme'. Tokmannissa sen hinta ei päätä huimannut ja on palvellut jo useita vuosia. Toimii yhtä hyvin grillissä kuin uunissakin. Pitsalapio taisi olla hieman kalliimpi, mutta on aivan ehdoton. Ei tee mieli kurkotella tulikuumaan uuniin pienten lastojen avulla.


Pitsalapion käytön harjoittelu oli tarpeen, mutta nykyisin sujuu kuin ammattilaiselta. Tai no sinnepäin;) Mut hieno työkalu on!


Jälkiruokapizzaan tuli tosiaan sekä hedelmiä että hieman suklaata. Eksoottisista hedelmistä valitsin rakastamiani makuja eli passionhedelmää ja kuivattuna aprikoosia sekä viikunaa. Viehättävän ulkonäön perusteella mukaan valikoitui myös ihan mukavan makuinen ananaskirsikka. Halusin nimenomaan keväisiä värejä ja makuja. 'Pisteen iin päälle' tai 'kirsikan kakkuun' antoi tietenkin herkullisesti sulava Brunbergin laktoositon maitosuklaa. Taitaa olla edelleen ainut täysin laktoosittomana saatava maitosuklaa. Tumma suklaa ei mielestäni olisi herkullistuttanut niin ihanasti tätä jälkiruokapitsaa. 


Maisteltiin heti kuumana yhdet palat tätä herkkua. Oli muuten ihan uskomattoman ihanaa. Ai niin, pohjalle laitoin mangochuneyta ja pieneen osaan tomaattikastiketta ilman mausteita, ei ollut kuitenkaan hyvää tässä. 😏 Pohjan päälle laitoin kookoksen makuista juuston tapaan käytettävää valmistetta raasteena n. 3 dl. Näin sen maku oli parasta! Jälkiruokapizza paistui valmiiksi keskitasolla grillivastuksen ollessa päällä.


Nyt on tullut sen verran herkuteltua, että ihan pakko lähteä kuluttamaan kaloreita. Sää on lämmennyt ja jalka tänään hieman parempana. Talon Mies meni jo nostamaan sukset valmiiksi rappusten eteen. Hiihtolenkki järven jäällä ensin ja sitten herkulliset päiväkahvit jälkkäripizzan kanssa. Ei kuulosta kovin pahalle!


Herkutelkaa ystävät silloin tällöin! Se tekee niin hyvää mielelle, että mitä siitä vaikka hieman kertyy kaloreita. Elämä ilman herkuttelua on kuin kesä ilman aurinkoa. Tylsää siis! Ja vielä tärkeää asiaa. Ihanaa, että olette käyneet ahkerasti klikkaamassa blogiani! Sydämellisimmät kiitokseni siitä! Ette arvaakaan, kuinka tärkeitä olette minulle! 💕💝 


Viime viikolla blogini näytti keikkuvan neljäntenä blogit.fi/ruoka listalla, mutta nyt oli pudonnut yhden pykälän alaspäin. Ihan huikeaa silti! Instagramista näkee helpoiten uusimmat postaukseni. Aloittelen ja vasta harjoittelen sen haltuunottoa...

2 kommenttia:

  1. Oi miten näyttää herkulliselta! Minä tässä juuri aamupuuroa keittelen ja täytyy kyllä sanoa että tuota pitsaa söisi paljon mieluummin:) Parasta pitsaa onkin juuri sellainen missä on rouskuvan rapea ohut pohja. Kävimme muutama vuosi sitten Roomassa ja siellä jos missä osataan kyllä pitsaa myös tehdä:) No niin nyt kyllä niin tuo pitsa jäi mieleen, että seuraavilla vapailla on kyllä ruvettava pitsan tekoon! Ihanaa alkanutta viikkoa sinne teille ystävä kallis♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Päde! Olipa kiva saada kommentti sinulta, ajattelinkin sinua tehdessäni tämän postauksen. Pizza on aina hyvää, koska sen saa omilla lempiaineilla. Nyt myös pohja oli riittävän rapeaa ja silti aivan suli suussa. Mainitsemassani kirjassa on paljon hyviä vinkkejä, suosittelen. Jälkkäripitsaan en laita enää tomaattikastiketta! Valoisaa viikkoa ja herkuttelemisiin!

      Poista

Kommenttisi on aina tervetullut. Kiitän siitä!
Kaikki kommentit tulevat ensin spostiini. Sitä ei ole pakko julkaista, mikäli toivot niin. Kommenttien kautta voit lähettää myös kysymyksiä liittyen blogiini.