Lomaltapaluuruokaa Mifusuikaleista

Onkohan kenelläkään toisella samaa ongelmaa? Joka kerta palatessamme lomalta tekee mieli kiiruhtaa kotiin syömään itsetehtyä ruokaa. Vaikka tiedossa on, ettei jääkaapin sisältö ole kummoinenkaan, kaupassa ei malttaisi kuin pyörähtää. Onneksi Mifu-suikaleet pelastivat eilen taas kerran pulasta. Niistä ja kasviksista syntyi niin hyvää keittoa tai muhennosta, että laitanpa muistiin. Ehkä tätä tulee tehtyä uudelleenkin.

Kyrenian vuoristossa sijaitseva Bellapaisen luostari on vaikuttava nähtävyys. Täällä voi päästä nauttimaan upeasta musiikkiesityksestä.

Samalla saan ujutettua muutamat kelvolliset kuvat Kyproksen lomaltamme talteen tänne blogin uumeniin. Muistikuvat ovat tietenkin kaikkein tärkeimmät, mutta niillä on taipumus unohtua. Omat vanhimmat värilliset negatiivikuvat ovat haalistuneet, mutta nämä digikuvat säilyttävät alkuperäiset värinsä. Näitä voi jopa parannella alkuperäisistään kuvankäsittelyohjelmilla. Tämä on nykyaikaa! 👍

Tänään kävin hankkimassa aineet yhteen lomalla maistamaani välipalaan. Lähipäivinä aion kokeilla taitojani valmistamalla samantyyppistä suuhunpantavaa. Lämpimiä päiviä on luvassa, joten ehkä grillikauden avaus häämöttää joka tapauksessa.

Ruoka ei näytellyt tällä lomallamme kovinkaan tärkeää roolia, mutta joka tapauksessa nälkää ei tarvinnut nähdä missään vaiheessa. Avotulella grillattu liha parina iltana oli toki harvinaisuudessaan mieliinjäävä kokemus (etenkin Miehelle) ja itselleni kaikki erilaiset leivät ja sämpylät maistuivat liiankin hyvin. Kuinkahan montaa lajia ja eri tavoin maustettua sämpylää pääsinkään tutkimaan ja mutustelemaan? Olisin voinut elää niillä sekä maukkailla juustoilla ja herkullisilla kasviksilla koko viikon.

Mies pääsi puolestaan maistelemaan runsaasti erilaisia lihavalmisteita. Olimme kahdessa eri hotellissa ja molempien illallistarjonta oli liiankin runsasta, puhumattakaan aamiaisista. Itseäni mietitytti välillä ruokahävikin osuus. Toivon todella, että tähderuoille oli keksitty jokin järkevä ja tarpeellinen käyttökohde.

Nyhtökauraa, härkistä tai mifua en ainakaan keksinyt kasvisruokien joukosta. Toisaalta etelän maissa on ympäri vuoden erilaisia tuoreita kasviksia ja monenlaisia meren eläviä. Niistä voi kehitellä jos jonkilaista toinen toistansa herkullisempaa ruokaa. Läheskään kaikkea ei voinut mitenkään edes maistella. Mutta hotelliruoka on hotelliruokaa. Kotiruoka on joka tapauksessa maultaan eri tavalla maistuvaa. On se kiva tunne, kun tietää mistä ja miten ruoka on valmistettu. 

Kyproksen ensimmäisen vierailukohteemme oli antiikin kaupunki Salamis. Rauniot  tekivät vaikutuksen.

Pyhän Barnabaan luostari ja ikonimuseo Famagustan läheisyydessä olivat vierailukohteitamme.

Aineet ja ohjeet helppoon ja nopeaan mifusuikalekeittoon (n. 4 - 6 hengelle)

1 rkl öljyä

3 - 4 salottisipulia

1 kokonainen valkosipuli (halutessasi vähemmän)

1 pkt Mifusuikaleita

2 - 3 porkkanaa pilkottuna

1 suippopaprika pilkottuna

pakaste- tai purkkimaissia (n. 4 dl)

1 prk paseerattua tomaattia (yrttimaustettua)

1 prk kookosmaitoa (halutessasi)

n. 1 dl punaisia linssejä

n. ½ dl Dukkah-mausteseosta tai esim suolapähkinöitä

4 - 8 dl kasvislientä 

n. 2 rkl worcester-kastiketta tms

n. 2 rkl Teriyaki-saucea tms

chilimaustetta halutessasi

1 - 2 tl suolaa (maistele ensin)

n. 2 rkl tummaa sokeria

mustapippuria

• Kaivele kaapeistasi keittojuureksia oman mieltymyksesi mukaan. Kuori ja pilko sopiviksi paloiksi. (hitaammin kypsyvät pienemmiksi)
• Kuumenna öljy keittokasarissa ja kuullottele siinä pilkotut sipulit ja valkosipulit.
• Lisää pilkotut porkkanat tms juurekset ja linssit sekä kasvisliemi tai vesi. Keitä muutama minuutti.
• Lisää mifusuikaleet, paprikapalat, maissi, tomaattisurvos ja kookosmaito (tai -kerma).
• Mausta keitto omilla lempimausteillasi. Maistele ja lisää suolaa, makeutta, hapokkuutta tai tulisuutta (chiliä) kunnes keitto on sopivan makoisaa omassa suussasi. 
• Koristele annos tuoreilla yrteillä (jos niitä löytyy) ja esim punaisella paprikalla.
• Tarjoa keitto hyvän leivän ja levitteen kanssa. Pinnallle voi lisätä smetanaa tai creme fraichea pehmentämään makua. Luraus öljyä ja pähkinärouhe sopii myös keiton pinnalle.

Keiton valmistuminen vei suurinpiirtein saman ajan, kun Mies purki tavarat autosta ja laittoi ensimmäisen koneellisen pyykkiä pyörimään. Tätä se reissusta palaaminen aina on. Mutta summa summarum; matkoilla on mukavaa ja kotona paras!

Viimeinen käyntikohteemme Kyproksen saarella oli Kyrenian linna ja satama. Päivä oli valtavan kuuma (30 ast varjossa), joten alkoi tehdä kovasti mieli pulahtaa vilvoittavaan veteen. Auringon valo lämmittää ja energisoi, mutta liika on liikaa. 🌞

Tiedätköhän, että Kyproksen saarella Kyrenian satamakaupungissa on nähtävillä vanha laivahylky vuodelta 300 eKr? Minä en ainakaan tiennyt aiemmin. On se uskomatonta, kuinka hyvänä ikivanhat esineet ovat säilyneet meren pohjassa. Laiva nostettiin v. 1969. Tarkoitukseni on etsiä lisää tietoa tuosta kiehtovasta saaresta. Harmi, että kirjastossamme oli vain kaksi uudempaa kirjaa Kyproksesta. Ne molemmat ovat englanninkielisiä, kuten kaikki oppaamme kertomat tarinatkin.

Monta maata ja kaupunkia maailmassa on vielä näkemättä. Kaikesta huolimatta Kyprokselle tekisi mieli palata vielä uudelleenkin tutkimaan kaikkia kiehtovia historiallisia paikkoja. Saaren sotaisasta historiasta on muistomerkkejä runsaasti. Onhan saaren pääkaupunki Euroopan viimeinen jaettu pääkaupunki, osa kuuluu Turkille ja toinen osa Kreikalle. Venetsialaista muuria seuraten voi yhä edelleen kävellä 60 km. Ei onnistu omilla jaloillani!

On se vaan niin totta, että matkailu avartaa ja antaa joka kerta paljon tietoa muista maista ja kulttuureista. Yllä olevan kuvan ovi symboloi jotenkin näkemääni. Ovi seisoi tukevasti keskellä puutarhaa, vaikka ei johtanut minnekään. Mielikuvituksen avulla sen takana saattoi olla ihmeellisiä asioita. Kaikkea ei ole tarviskaan tietää! 🙏

Kauneus on aina katsojan silmässä. Upean jasmiinin kukkien tuoksun täyttämä puutarha runsaine kukkineen ja rautaportteineen on kaunis ja koskettava näky. Otin kuvia myös "rumista" hylätyistä taloista ja graffitein sotketuista betoniaidoista. Niiden näkeminen tuntui surulliselle ja piikkilankaesteet muistuttivat Kyproksen saaren sotaisan historian vaikeista vuosikymmenistä. Jospa rauha saisi vallita siellä tästä eteenpäin. 💕💞

Kiitos valtavan paljon sinulle, joka jaksoit lukea näitä matkapostauksiani! Blogini on taas kerran vaihessa; jatkaako vaiko eikö? Toistaiseksi haluan tehdä postauksia ainakin silloin tällöin, mutta joka tapauksessa aiempaa harvemmin. Olen niin valtavan kiitollinen teistä lukijoistani ja toivon sydämestäni, että tästä on ollut iloa tai hyötyä ainakin joillekin teistä.