Punajuuri-härkiskastiketta ja valoa tunnelin päässä

Elämä, ihan tämä oma pieni elämäkin on välillä ihmeellistä. Oletko huomannut? Juuri kun olet vaipunut epätoivoon ja surrut monta päivää yhteen menoon, tapahtuukin muutos. Aurinko paistaa, valo lisääntyy ja elämä hymyilee jälleen. 

Elokuun alkupuolella otettu kuva Aulangon Graniittilinnalle vievästä tunnelista sopii tämänpäiväiseen tunnelmaan. 

Aika ihmeellisen upeaa on saada nauttia syyskuun loppupäivinä lämmöstä ja auringosta kaikkien aikojen sateisimman kesän jälkeen. Näinhän se menee; kun kaikki on hyvin ja elämä hymyilee, en osaa riittävästi arvostaa sitä. Pidän sitä itsestäänselvyytenä ja minulle kuuluvana etuoikeutena. Kunnes herään Ruususen Unesta. 

Sitruunaperhosen väri on hieman haalistunut kuvassa runsaan auringon valon johdosta. 

Tämähän on tottakai ennen kaikkea ruokablogi jatkossakin, mutta mutta... Tulin eilen purkaneeksi pelkoani ja huoliani liittyen polveeni asennettuun tekoniveleen, joten nyt seuraa hieman lisä"valoa" (Hehheh!) asian tiimoilta. Saattahan olla, että joku teistä lukijoista harkitsee samaa operaatiota ja seuraa siksi blogiani. Ainakin hänelle on tärkeää kuulla, että jalassani ei ole tulehdusta eikä pitäisi olla muitakaan järkyttäviä leikkauksessa tapahtuneita epäonnistumisia. Leikannut ortopedi jopa "määräsi" lähtemään jo talvella varaamallemme golfmatkalle Espanjaan koko marraskuuksi. Tekee kuulema hyvää päästä aurinkoon ja saada ajatukset tuulettumaan. Polven pitäisi kyllä kestää ja vesijuoksua/-jumppaa voi harrastaa sielläkin. Helpotti ihan ihmeellisesti :)) Olen kai hitaasti toipuvaa tyyppiä. Kestän sen, kun tiedän lopulta kuntoutuvani. 

Iltapäivän aurinko paistoi tänään näin upeasti lähellämme kasvaviin ruskan värjäämiin haapoihin.

Mutta nyt toiseen asiaan eli päivän ruokaan. Postaan ohjeen viime viikolla syömästämme pastasta. Se oli niin helppo, nopea ja silti maukas ruoka, että haluan jakaa sen muillekin. Tai idean päivän ruokaan, sillä samantyyppisiä ohjeita löytyy netistä runsaasti. Itse ainakin etsin lähinnä sytyttäviä ideoita ruokablogeista.

Pilkottu sipuli ja raastettu punajuuri kuullotetaan paistinpannulla "lempeän" makuiseksi.

Uutuus Lempi-hapatettu kerma tuo mieleen lapsuusmuistoja, koska sitä oli aina kotona. 

Aineet punajuuri-nyhtökaura pastakastikkeeseen (riittää 3-4 hengelle)

1-2 rkl öljyä/voita
2 salottisipulia tms
1 isohko punajuuri raastettuna
1 pkt Nude nyhtökauraa
n. 70 g vuohenjuustoa
1 prk smetanaa tai Lempi hapatettua kermaa
2-3 dl kasvislientä
(n. 1 tl suolaa, jos kasvisliemi on suolatonta)
mustapippuria myllystä
tuoretta timjamia/salviaa tai oreganoa tai omaa lempiyrttiäsi

Ohjeet (kertakäyttökäsineet estävät punajuuren värin tarttumisen käsiin)

1. Pilko sipulit ja raasta punajuuri raastimen isolla terällä. 
2. Laita paistokasari kuumenemaan, lisää öljy/voi ja hetken päästä kuullotettavat aineet. Kuullottele muutama minuutti.
3. Lisää kasariin pilkottu nyhtökaura ja kuullottele myös sitä muutama minuutti.
4. Kaada kasvisliemi kasariin ja anna poreilla hiljalleen, kunnes punajuuet tuntuvat pehmeille. (n. 5-10 min)
5. Lisää hapatettu kerma, kuutioitu juusto ja mausteet. Kiehuttele pari minuuttia.
6. Lisää lopuksi esim pilkottua ruohosipulia ja yrttejä kastikkeen pinnalle.

Tuoreet yrtit ja ruohosipulisilppu viimeistelevät tämän herkullisen kastikkeen.

Tämä kastike maistuu kikhernepastan kanssa todella maukkaalle. Toki voit käyttää lisukkeena kvinoa, ohrakasta, riisiä tai perunoita. Me tykätään eniten pastasta tämän helpon ja aika nopeasti syntyvän kastikkeen kanssa. Lisäksi voit tarjota salaattia. 

Valmiiden annosten päälle talon Mies vuoli Pecorinojuustosta reiluja siivuja ja ripotteli pinnalle paahdettua pähkinäseosta. Herkuteltiin taas kerran hyvällä ruoalla.

Nämä puolukat olivat intoutuneet vielä kukkimaan, vaikka kohta on lokakuu.

Puolukat ovat täysin kypsiä ja herkullisia. 50-luvulla syntyneet lapset veivät kouluun puolukkasurvosta, jos halusivat saada keittäjän valmistamaa ruispuolukkapuuroa. Näin tehtiin ainakin syntymäpitäjässäni Kiuruvedellä. Tai eihän me lapset jouduttu puolukoita koululle kuljettamaan vaan isä teki sen puolestamme. Keräämisessä lasten ahkeria käsiä tarvittiin kovasti apuna. Uskomatonta, mutta sen puolukkapuuron herkullisen maun muistan vieläkin yli 50 vuoden takaa. Silloin oli lauantaina koulua ja joka lauantai kouluruokana oli ruispuolukkapuuroa maidon kanssa. Eikä kukaan valittanut tai nirsoillut ruoasta. Sellaista elämä oli silloin. 

Olipas tänään ihana päivä ja ulkona kaunis ruskan maalaama maisema. Ihan paras ylläri tuli illansuussa eli lapsenlapsemme (4 v) esittämä "pianokonsertto" WhatsAppin kautta :)) Kiitos tästä päivästä!