Ruokaohjeita

Sivut

perjantai 5. tammikuuta 2018

Juureskakkua juhlaan tai arkeen


Kypsästä juureskakusta valuvan nesteen voi valella kakun pintaan tai jättää kastikkeeksi.
Joulunajaksi hankituista vielä käyttämättömistä ruoka-ainesta pitäisi päästä eroon. Tänä aamuna juureslokerikko sai kyytiä. Porkkanat, palsternakka ja muutama peruna näyttivät käyttökelpoisille. Sipuleita, juustoja ja pala bataattia sekä juuriselleri sopivat hyvin suunnittelemaani ruokaan. Idea juureskakkuun syntyi hetkessä. Tulimme eilen vasta keskiyöllä reissusta kotiin ja korkea kakkuvuokani oli jäänyt keittiön pöydälle. Olin unohtanut sen aiemmin nuorten luokse. Makeiden herkkujen aika on toistaiseksi ohi, mutta kakkuhan se on juureskakkukin. En ole aiemmin tehnyt sellaista herkkua.

Uunivalmis juureskakku saa levätä hetkisen leivinpaperin päällä, jotta mahdollinen neste valuu siihen.
Juuresten käsitteleminen on aikaavievää ja hankalaa puuhaa ilman oikeanlaisia välineitä. Ohuempikuoristen juuresten ja perunoiden käsittely sujuu itselläni aika näppärästi "lipsuttimen" avulla. Sain ensimmäisen tuontyyppisen kuorimen ystävältäni Eilalta Sveitsintuliaisina kohta 40 v sitten. Aluksi sen käyttö tuntui hankalalle, mutta nyt en juuri muita käytä. Samantyyppisiä on saanut Suomestakin jo pitkään, joten entisen tultua tiensä päähän ei ole pakko lähteä Keski-Eurooppaan ostoksille. 

Talviaikaan on helppo tehdä kauniita koristeita tähän tarkoitukseen sopivalla teroittimella.
Paksumpikuorisen juurisellerin kuorinta sujuu paremmin tanakammalla kuorijalla. Teräksisellä kuorijalla saa raidallista pintaan. Etsin aamulla koristeiden tekoon tarvittavaa juuresteroitinta ja päätin saman tien päivittää muutkin ruoankäsittelyn työkaluni. 


Ilman kunnon rautaista kokkiveistä en selviäisi voimaa vaativien juuresten paloittelusta. Se on muutenkin verraton apu ruoanlaitossa. 


Kahteen osaan helposti irrotettavat taloussakset ovat päivittäisessä käytössä. Ilman niitä en osaisi enää kokata. Sakset on helppo pestä joko käsin tai koneessa. Talon Miehen viime viikolla ostama pekoni pääsi pilkottuna ja kuullotettuna kakkuuni.


Sipulit sopivat meidän makuun lähes ruoassa kuin ruoassa. Tähän kakkuun sujahti reilu määrä erilaisia sipuleita, eikä ollut silti yhtään liikaa sipulin makua.


Maitotuotteista juustot ovat meidän molempien makuun. Feta, vuohenjuusto ja osa Pecorinoa pääsivät kakkuun. Ehkä seuraavalla kerralla kokeilen sinihomejuustoakin.

Onneksi nämä ovat jääneet syömättä. Sopivat ihan mahdottoman hyvin juureskakun makuun.
Suolaa tähän "suolaiseen kakkuun" ei tarvinnut lisätä erikseen. Tai no, ihan pieni ripaus perunoiden pintaan heti ruskistamisen jälkeen. Perunat tuntuvat aina tarvitsevan hieman suolaa maistuakseen jollekin. Saattaapi olla totuttu tapa. 

Yksi chili antoi aika sopivasti tulisuutta tällä kertaa ja maistui muutamassa suupalassa kunnolla.
Näistä aineksista aloin kakkuani rakentaa. Yksi chili siemenineen riitti lisämauksi. Unohdin rouhaista mukaan mustapippuria, mutta hyvälle maistui ilmankin.  


Perunoiden ja juuresten ruskistaminen tai kuullottaminen on tuskin välttämätöntä. Jokaisella on luullakseni niitä omia lempikasviksia, juustoja ja mausteita kotona. Tämän postauksen on tarkoitus olla pienenä vinkkinä siitä, mitä tähteeksi jääneistä, vielä käyttökelpoisista ruoka-aineista voi rakentaa. Pähkinäseoksen ja pekonin voi huoletta jättää pois, mutta niiden molempien maku sopi erittäin hyvin tähän. 

Kuvitelkaapa tähän oikeaan alakulmaan kaunis porkkankukkaseni. Unohtui mokoma jääkaappiin. 
Olisin kaivannut lautaselleni raejuustoa hieman makeutetun puolukkasurvoksen kaveriksi. Sitä meiltä ei jääkaapista löytynyt, sillä raejuustolla on tapana hävitä ns parempiin suihin aika pian kaupasta tuonnin jälkeen. Tykkään siitä tosi paljon. 

Aineet ja ohjeita korkeaan juureskakkuun, josta riittää ainakin kuudelle.

(Voit tehdä myös matalampaan ja laakeampaan irtopohjavuokaan) 

2-3 rkl voi/öljyä  (käytin Kirkastetun voin purkinlopun n. 2 rkl)
1 pkt amerikanpekonia
2 punasipulia
reilusti salottisipuleita
6 valkosipulinkynttä
1 keskivahva chili siemenineen

4-6 perunaa+ripaus suolaa
2-3 porkkanaa
1 iso palsternakka
pala bataattia
1 juuriselleri

200 g pecorino-juustoa
100 g salaatti-/fetajuustoa
200 g vuohenjuustoa
½ dl kuohukermaa
(saattaa valahtaa osittain pois, jos irtopohja on väljä)
yrttejä pilkottuna (korianteria minulla, persilja, basilika, timjami yms sopivat oikein hyvin)
mustapippuria myllystä

Kaada vuokaan kerma-kananmuna seosta halutessasi kakun pysyvän varmasti koossa. (1 dl kermaa tai maitoa ja 2-3 kananmunaa)

  • Paista pilkotut pekonit aika kuumalla paistinpannulla. Siirrä ne syrjään.
  • Kuullottele samalla pannulla pilkottuja sipuleita miedolla lämmöllä. Siirrä odottamaan kakun kokoamista.
  • Ruskista seuraavaksi pilkotut perunat pannulla lisäten voita ja lieden lämpöä.
  • Lopuksi kuullottele muut pilkotut juurekset. (nestettä haihtuu tässä vaiheessa)
  • Raasta pecorino ja viipaloi vuohenjuusto juuresten kuullottuessa. 

Tässä vaiheessa huomasin, etteivät kaikki aikomani juustot mahtuneet vuokaan. Ei haitannut.
Tämän saman ruoan voi mainiosti tehdä keraamiseen vuokaan. Maku lienee samanlainen, mutta lautasille annostelun joutuu tekemään eri tavalla. 
Itse valmistin tämän ruoan alla olevalla tavalla, mutta järjestys ja työtapa ovat vapaasti valittavissasi.  Pääasia, että uskaltaudut kokeilemaan tätä toisenlaista kakkua.

  • Pohjalle laitoin perunat, seuraavaksi pekonit ja puolet sipuleista.
  • Sitten lisäsin puolet pecorino-juustosta. (Tähän väliin mustapippuri piti laittaa.)
  • Seuraavaan kerrokseen tulivat kuullotetut juurekset paitsi porkkanat. 
  • Tähän kerrokseen lisäsin salaattijuustokuutiot ja puolet pähkinäseoksesta sekä runsaasti yrttisilppua juuston päälle. 
  • Ylimpään kerrokseen tulivat porkkanat, loput kuullotetut sipulit ja vuohenjuustot.
  • Näiden päälle raastoin vielä hieman pecorino-juustoa, jotta herkästi palava pähkinäseos säilyy ruskistumatta liikaa.
  • Paistoin kakkua alkuun alimmalla tasolla leivinpaperoidulla pellillä (mahdollisen nesteen valumisen vuoksi) 200 ast / 20 min. 
  • Pienensin uuninlämpöä 150 ast ja annoin kakun paistua vielä lähes tunnin kannella peitettynä.


Juureskakku näytti valmiille tässä vaiheessa, mutta syöjät puuttuivat. Talon Mies ilmoitti viipyvänsä tennisharkkojensa jälkeen reilun tunnin autonpesussa. Melkein parempi, että kakku sai vielä tuon ajan tekeytyä ja kiinteytyä.


Uskaltauduin siirtämän juureskakkuni tarjoiluastiaan teflonvuokani irtopohjalta. Homma ei sujunut ihan täydellisesti, sillä kakku murtui hieman toiselta puolelta. Makuunhan se ei vaikuttanut, mutta vieraille tarjottaessa harmittaisi. Ehkä olisi viisasta laittaa koossapitävää kananmunaa tai pari rkl vehnäjauhoja kerman sekaan.


Tällaista ruokaa meillä syötiin tänään myöhäisellä lounaalla klo 15 jälkeen. Noin kaksi kolmannesta jäi vielä seuraavaan kertaan. Ehkä testaan, kestääkö tämä pakastamisen. Tätä olisi kiva tehdä iso annos kerralla ja sulattaa tarvittaessa ruoaksi.


Nyt vielä muutama kuva eiliseltä reissultamme Espooseen. Lastenlasten kanssa leivotuista sämpylöistä ja karjalanpiirakoista tuli oikein makoisia. Lapset olivat iloisia päästessään veivaamaan piirakoiden kuoria ohueksi pastakoneella. Hyvin sujui homma sekä 4v Nuutilta että 7v Sainilta.


Molemmat lapset pääsivät rypyttämään piirakoita ensimmäisen kerran elämässään. Ehkä näistä tuli makoisimmat karjalanpiirakat ikinä ja katosivat masuihin alle aikayksikön. Elokuvista palaaville vanhemmille jätettiin tietenkin monta piirakkaa.

Ensimmäinen ajo pastakoneella tehty.

Luovuus on ihmeellinen asia ja lapsilla upea mielikuvitus.

Näkkäristä tuli hienot koristeet niin leppikselle kuin madoillekin. Ihania supersämpylöitä. 👌

Linkki sämpylöihini  Parhaat burgersämpylät   ja nyhtöbroileriin!     Nyhtöbroileria
Ison Omenan elokuvateatterissa me näimme myöhemmin illalla elokuvan, joka on koskettanut paljon suomalaisia. Niin se kosketti meitäkin, koska molempien isät joutuivat tuohon sotaan hyvin nuorina, melkein poikasina. Molemmat olivat kovissa paikoissa, mutta selvisivät elävinä takaisin. Eihän meitäkään muuten olisi. Kyllä Aku Louhimiehen ohjaama Tuntematon sotilas on vaikuttava maamme historiasta kertova sotaelokuva. Väino Linnan teoksen teksti pystyy puhuttelemaan nykyäänkin.


Lounge-salissa jalat saivat hyvin tukea ja pitkän elokuvan katsominen onnistui minultakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi on aina tervetullut. Kiitän siitä!
Kaikki kommentit tulevat ensin spostiini. Sitä ei ole pakko julkaista, mikäli toivot niin. Kommenttien kautta voit lähettää myös kysymyksiä liittyen blogiini. Otathan minuun rohkeasti yhteyttä!