Kotilounas viimosen päälle

Intialaista tofucurrya basmatiriisillä, myskikurpitsahummusta ja uunilämmintä juureentehtyä leipää olisi ollut liian pitkä otsikko tähän postaukseen. Lounaamme ajoittui tänään pitkälle iltapäivään golfkierroksen ja Miehen nurmikonleikkuun johdosta. Nälkähän meillä molemmilla jo oli, mutta tämä ateria olisi maistunut mahtavalle joka tapauksessa. Eikä tästä ateriasta jäänyt raskas olo, vaikka runsaasti söimmekin. Tätä kokonaisuutta aion varmasti valmistaa uudelleenkin.  

Leikkelin tofun sopivan kokoisiksi suupaloiksi kuivattelun jälkeen. 

Viimeistä murua myöten -bloginpitäjän Saaran intialaisittain maustettua currya piti tehdä jo vuosi sitten. Tofun käsittely on ollut kompastuskiveni pitkään, mutta nyt saan siitä sekä Miehen että omia makuhermojani hellivää herkkua. Kauan siinä meni, mutta kannatti! Toisaalta en ole varma, maistuuko itse tofu vieläkään kummoiselle, mutta tässä ruoassa on mausteet kohdillaan, just eikä melkein!

Basmatiriisi on meidän molempien makuun intialaisissa ruoissa. Hyvälle se maistui tänäänkin.

Noudatin Saaran reseptiä ja ohjeita lähes sellaisenaan. Neilikka on kuitenkin mauste, jota käytän pelkästään jouluna. Päähänpinttymä vai mikä, mutta se dominoi mielestäni liikaa muita mausteita. Juustokuminaa eli jeeraa voisin sen sijaan kaataa vaikka koko maustepurkillisen tähänkin 'soosiin'. Miten se voikin olla niin täydellinen mauste?! Samoin tuore inkivääri on uskomatonta herkkua, kun makuun on totuteltu jo vuosikymmeniä. Alussa sekin maistui voimakkaalle, tosin hyvällä tavalla. Ai niin! Mantelirouheen tilalle laitoin hasselpähkinärouhetta.

Tässä osa tämän päivän mausteistani. Keltainen aito kurkuma (vasemmalla) on myös hieno mauste.

Tofuna käytin tänään Jalotofun miedosti savunmakuista tuotetta. Muiden ihanien intialaisten mausteiden joukosta emme tosin erottaneet savun makua, saatikka tuoksua. Riittävä kuivatus ennen paistamista tekee tofusta kuin tofusta parempaa, rapeampaa ja jollakin tavalla miellyttävämmän tuntuista. Niin kävi tänäänkin.

Korianteri oli päässyt loppumaan yrttitarhastani, mutta thaibasilika ja persilja ovat hyviä nekin.

En kirjoita tähän ohjetta, koska halukkaat löytävät sen tosiaankin Saaran linkistä. Annosten reunalla näkyvä puolukkahillo ansaitsee oman mainintansa. Tykätään molemmat mangochutneysta niin paljon, että purkki ei kauaa jääkaapissa vanhene. Sitäpä ei siis löytynyt vaan uskomattoman hyvää itsetehtyä puolukkahilloa. Hmm! Olemme syöneet sitä vajaassa viikossa yli litran, sillä se tuntuu maistuvan kaiken suuhunpantavan kanssa. Onneksi on puolukoita jäljellä! 

Sitten toiseen ihanaan herkkuun! Olen suunnitellut tätäkin lisäkettä siitä saakka, kun ostin myskikurpitsan. Punajuurihummusta olemme syöneet monen monta kertaa, joten nyt oli juuri oikea aika testata tätä keltaista herkkua. Ja arvatkaas mistä blogista löysin ohjeen? Eipä ollut vaikeaa! Googlaamalla tai klikkaamalla  tätä linkkiä löydät sinäkin saman ohjeen. 

Smoothiet ym kevyemmät jutut onnistuvat tällä koneella.  

Ehkä laitoin enemmän kuin Saara sekä uunipaahdettua kurpitsaa että kikherneitä. Mausteita ropsaisin myös aika reilulla mitalla. Ripaus hunajaa ja reilu loraus kreetalaista (extraneitsyt)oliiviöljyä tekivät hummuksen maun vastustamattomaksi. Tahini oli tämän päivän ruoassa hävikkilistalla. En ole täysin varma, milloin avasin purkin ja kuinka kauan se säilyy jääkaapissa avattuna. Varmuuden vuoksi maistelin sitä jo eilen, eikä tullut mitään jälkiseuraamuksia. Sitä tuli hummukseeni enemmän kuin Saaralla, vaikka hänkin laittoi sitä reippaasti.   

Kuulin äskettäin vinkin, että merkitse avauspäivämäärä niihin purkkeihin, joita käytät harvakseltaan. Pitänee yrittää jatkossa muistaa! 👍

Minulle on jo pitkään muodostunut ongelmaksi blenderin tehottomuus tai oikeammin vääräntyyppiset tehot. Sauvasekoitin piti taas ottaa avuksi, sillä siinä riittää 'vääntöä' näinkin jämäkän tahnan valmistuksessa. En halunnut liian kosteaa hummusta, koska tätä on tarkoitus syödä jatkossakin leivän päällisenä. Ja tästä sitten päästäänkin kolmanteen lounasherkkuumme. Nyt on ihan pakko taas tuulettaa tuota juureen tehtyä leipää! (Sorry!) Tiedän, että joku/jotkut suunnittelevat oman leipäjuuren tekemistä, joten kannustan jälleen ryhtymään tuumasta toimeen! 

Tein taikinajuuren eilen aamulla ja myöhemmin illalla taikinan, taittelut ja nostatuksen. Yön yli jääkaaapissa hitaasti kohonnut taikina tuntui täydelliselle. Leivoin leivät heti aamusta ja vein kohoamaan jääkaappiin muutamaksi tunniksi. Kylmäkohotus sopii juureen leivotuille leiville ja ne voi paistaa silloin, kun omaan aikatauluun sopii.

Palasin tänään ns juurilleni (hihhih😉) ja leivoin samaa leipää kuin ensimmäisellä kerralla n. pari kuukautta sitten.  Toisen leivän sisään kätkin erästä superherkkuani eli viikunaa. Ehdin jo säikähtää, että se epäonnistuu liiallisen kosteuden johdosta. Tuoreet viikunat olivat tietenkin kosteampia kuin kuivatut viikunat, joita olen käyttänyt leivässä aiemmin. Onneksi leipä kohosi sittenkin hyvin ja liiallinen kosteus haihtui kuumassa uunissa.

Myskikurpitsahummus pysyy tomerasti uunituoreen leivän päällä.

Tähän postaukseen ei tullut omia reseptejäni. "Mitä sitä pyörää uudelleen keksimään?" Jos joku on kertaalleen kirjoittanut reseptit, minä kiitän kauniisti!💕 Ruokablogin pitäminen on monipuolistanut ruokavalikoimaamme ja tuonut muutenkin paljon iloa. Kokkaaminen on ihanaa edelleen, vaikka golfharrastus ottaa taas ison osan vapaa-ajastani. Toisaalta pakko liikkua, että saa syödä uusia herkkuja.

Upeita kesäkukkaistutuksia voi nähdä vielä rakennusten pihoilla, vaikka syksy on jo pitkällä.

Välillä olen ihan varma, että en keksi enää mitään järkevää 'tarjottavaa' sinulle, joka luet nyt postaustani. Huonoja päiviä tulee joka asiassa, eikä aina voi olla pelkästään ylämäkeä. Sain uutta intoa harrastukseeni tällä viikolla, kun  reseptini (Nyhtöhernettä munakoisopaistoksessa) kelpasi Familia Verden somejakeluun. 😁 Olen aina kiitollinen, jos joku ihana 😘 haluaa jakaa blogini osoitteen omassa somessaan.